Kun taloon tai kadulle muuttaa uusia naapureita, jotka puhuvat toista kieltä, voi olla vaikea tietää, miten heidät otetaan mukaan. Pallopeli on siihen hyvä keino. Peliä ei tarvitse selittää sanoilla, koska sen voi näyttää. Pallo, piha tai kenttä ja muutama ihminen riittävät. Kun pelataan, kieli ei ole este vaan pieni lisä hauskuuteen, ja monet muistavat ensimmäisen yhteisen pelin pitkään.
Kutsu ja ensimmäinen kerta
Kutsu voi olla hyvin yksinkertainen. Kysy ovella, haluavatko he tulla pelaamaan, ja näytä palloa. Voit myös kirjoittaa lyhyen viestin selkeällä kielellä, jossa kerrotaan paikka, päivä ja aika. Piirretty kuva pallosta auttaa. Jos lapsilla on jo tuttuja, kutsu voi kulkea heidän kauttaan. Muista sanoa, että kaikki ovat tervetulleita, myös ne, jotka eivät ole pelanneet aiemmin. Pelatessa kannattaa käyttää käsiä, ilmeitä ja esimerkkejä. Näytä liike ja anna toisen kokeilla. Käyttäkää muutamia yhteisiä sanoja, jotka jokainen oppii nopeasti, ja kertokaa toisillenne omat nimenne useita kertoja. Puhelimen käännösohjelma voi auttaa, jos jokin asia täytyy selittää tarkemmin. Älkää kuitenkaan pysäyttäkö peliä liian usein, sillä pelaaminen itsessään opettaa eniten. Anna arkojen osallistua omaan tahtiinsa, esimerkiksi hakemalla pallon, jotta he pääsevät mukaan ilman painetta.
Sopikaa yhdessä, miten pelataan. Älkää olettako, että kaikki tuntevat saman tavan, sillä eri paikoissa pelataan usein hieman eri tavoin. Se voi olla ihan hauskaa, kun jokainen näyttää oman versionsa. Valitkaa joukkueet niin, että ne ovat sekaisin: yksi vanha naapuri ja yksi uusi samaan joukkueeseen. Näin kaikki tutustuvat toisiinsa, eikä synny kahta erillistä ryhmää.
Ole valmis siihen, että toisten tavat pelata ovat erilaisia ja tauot pidempiä tai lyhyempiä. Anna aikaa äläkä kiirehdi. Kun luottamus on syntynyt, muutkin naapurit tulevat mukaan, ja jonain päivänä pihalla on kaksi täyttä joukkuetta.
Pelin jälkeen voitte istua hetken ja jakaa juotavaa tai pientä purtavaa. Voit kysyä, mitä pelejä heidän kotimaassaan pelataan, ja pyytää heitä näyttämään jonkin. Ole kärsivällinen ja iloitse pienistä edistysaskelista. Muutaman kerran jälkeen huomaat, että sanoja tulee mukaan itsestään ja että pelistä on tullut yhteinen hetki viikossa. Silloin kieli ei enää ole este, vaan osa yhteistä tarinaa. Kiitä lopuksi uusia naapureita siitä, että he tulivat mukaan.
